Nykyisissä tietokoneissa on koneen sisällä kiinteästi asennettuna yksi tai useampi kiintolevy, jonka Wikipedia määrittelee näin:
Kiintolevy, varsin usein puhekielessä myös kovalevy, on tietokoneeseen kiinteästi asennettu levymuisti, jota käytetään tietokoneen massamuistina.
Kiintolevyllä on ainakin käyttöjärjestelmä ja siihen liittyvät erilaiset apuohjelmat, jotka täydentävät ja helpottavat käyttöjärjestelmän käyttämistä. Nykyiset suuret kiintolevyt jaetaan tavallisesti osiin, joita nimitetään osioiksi.
Tietokoneen sisälle asennetun kiintolevyaseman lisäksi moni käyttää myös ulkoisia kiintolevyasemia. Niillä voidaan helposti siirtää tietoa tietokoneesta toiseen tai käyttää varmuuskopiointiin (tiedot kopioidaan varmuuden vuoksi toiselle tietovälineelle).
CD- ja DVD-levyistä käytetään tätä yhteistä nimitystä. Tietokoneessa voi olla DVD-asema, jolla pystyy lukemaan ja kirjoittamaan CD- ja DVD-levyjä. Tosin aivan uusissa tietokoneissa tätä asemaa ei ehkä enää ole, koska CD- ja DVD-levyt jäävät vähitellen pois käytöstä ja ne korvataan ulkoisilla kiintolevyasemilla, muistitikuilla ja -korteilla.
Muistitikut ja muistikortit ovat uudempia tietovälineitä. Ne ovat jo halpoja ja niiden muistikapasiteetti kasvaa koko ajan. Tyypillinen muistitikku pystyy jo toiminmaan mainiosti varmistuksessa. Muistikortteja käytetään paljon kameroissa ja niitä pystyy lukemaan myös tietokoneissa.
Jos olet kirjoittanut tekstejä tai tallentanut vaikkapa sukututkimusohjelman tulostamia tietoja, olet jo joutunut tekemisiin Windowsin tietovälineidenkin kanssa. Tallennusvaiheessa olet joko tieten tai tietämättäsi valinnut sen tietovälineen, johon tietosi olet tallentanut. Esimerkki:
Kuvassa näkyy kaksi tietovälinettä, johon voi tallentaa tiedostoja. Tämä ohjeteksti ollaan juuri tallentamassa muistitikulle, jonka laitetunnus on kirjain E: tässä tietokoneessa tällä hetkellä. Mitä muita laitetunnuksia sitten voi olla?
A: oli varattu muinaisissa tietokoneissa ensimmäiselle levykeasemalle, joita nykykoneissa ei enää ole
B: oli varattu muinaisissa tietokoneissa toiselle levykeasemalle, joita nykykoneissa ei enää ole
C: on varattu ensimmäiselle kiintolevy(osiolle)
D: voi olla mikä tahansa laite, kuten myös seuraavatkin; jos koneessa on optinen asema (CD- tai DVD-asema), niin sen tunnus saattaa olla D:, mutta yhtä hyvin tämä tunnus voi kuulua toinen kiintolevy(osiolle)
Kuvan esimerkkikoneessa D: on optinen asema (jota ei näy, koska asemassa ei ole levyä), joten muistitikulle on osoitettu tunnus E:. Jos koneeseen voitaisiin laittaa toinen muistitikku samanaikaisesti, niin sen laitetunnus olisi F:.
Esimerkkikoneemme ainoa laitteen sisälle asennettua kiintolevyä ei ole osioitu. Mutta jos koneessasi on iso kiintolevy ja se on osioitu vaikka kolmeen osaan, niin osioille tulee omat laitetunnuksensa C: D: ja E:.
Jos pääsi meni pyörälleen moisesta monimutkaisuudesta, niin ei hätää. Tämä on vain yleistä taustatietoa. Katso kuitenkin oman koneesi laitteita Resurssienhallinta-ohjelmalla, joka käynnistyy Windows 7 -käyttöjärjestelmässä tällaisesta kuvakkeesta:
Tietokone-riviä näpäyttämällä saat näkyviin tarkan kuvauksen koneen laitteista, jotka sillä hetkellä ovat kiinni koneessa. Tästä näkyvät myös laitetyypit.
Matti Jaakkola 2016